Alku.

Viime vuosi meni treenatessa. Jumppia, balettia, kahvakuulaa ja salilla käyntiä. Vähänkö olin ahkera. Välttelin valmistumista, valmistuin ja olin työttömänä. Aikaa oli vaikka muille jakaa. Mutta koska olen poikkeus, joka vahvistaa säännön, työllistyin. Minä. Humanisti. Maailman mielenkiintoisin (ja stressaavin) oman alan projektityö vei mennessään ja samalla kotiutui puikkonokkaeläin Hiisi. Salitreeni vaihtui pissahätäisen koiranpennun kantamiseen ja säännöllinen ruokarytmi kiireessä hotkittuihin pakastepizzoihin.

Entisiin treenimääriin en varmasti pääse, mutta ei ole tarkoituskaan. Tarkoitus on yrittää löytää arkirytmi, jossa onnistuu sekä työt, koira että treeni. Treeniä tulee tietenkin Hiisinkin kanssa, mutta reilun 4 kuukauden ikäisen koiranpennun kanssa ei vielä kovin kummoisia lenkkejä tehdä. Jumpalle en enää mene, kun valmistuneena ei pääse yliopiston jumppiin puoli-ilmaiseksi. Baletin ilmoittautuminen meni jo enkä halua maksaa itseäni kipeäksi siitä, että joudun sitten kesken kauden muuttamaan pätkätyön perässä jonnekin balettituntien ulottumattomiin. Salitreeniä kaipaan eniten: mulla alkoi oikeesti olla jo lihaksiakin! Siispä suunnitelma on saada työprojekti pakettiin lokakuun loppuun mennessä ja viimeistään sitten kirmata salille. Ennen sitä yritän kohottaa peruskuntoa, säännöllistää ruokarytmiä ja tehdä jotain, ihan mitä vain kotitreeniä. Venyttelykin lasketaan.  

Ai niin, ja jossain vaiheessa pitäisi löytää uusi työ nykyisen tilalle ja vähän kouluttaa koiraakin. Hiisi on ennen kaikkea kotikoira, mutta emäntä on ehkä vähän kilpailuhenkinen ja päässä itää ajatus harrastamisesta. Katsotaan, mihin asti päästään. Hiisi vieköön!